Röntgenfilmi on yleisesti käytetty materiaali lääketieteellisessä kuvantamisessa. Sen kokonaispaksuus on noin 0,5 mm ja se koostuu seitsemästä kerroksesta:
*a. Kovettunut gelatiinikerros
b. Emulsiokerros
c. Alusta (sidoskerros)
d. Selluloosatriasetaatti tai polyesteripohja
Kaaviokuva-röntgenfilmin-poikkileikkaus, kokonaispaksuus noin. 0.5 mm:
Kalvon ydin on läpinäkyvää selluloosatriasetaattia tai polyesteripohjaa (d). Molemmilta puolilta päällystetyt ovat:
• Kerros kovettunutta gelatiinia (a), joka suojaa emulsiota.
• Emulsiokerros (b), joka on säteilylle{0}}herkkä emulsio, joka on suspendoitu gelatiiniin.
• Hyvin ohut kerros, jota kutsutaan substraatiksi (c), joka sitoo emulsiokerroksen pohjaan.
Siksi tavallisella röntgenfilmillä, jossa on kaksi emulsiopinnoitetta, on kaksinkertainen nopeus kuin yhdellä emulsiopinnoitteella. Valokuvaemulsio on ionisoivalle säteilylle ja valolle herkkä aine, joka koostuu hopeahalogenidin mikrokiteisistä hiukkasista, jotka on suspendoitu gelatiiniin.
Huomautus: Aiemmin röntgenkuvaus paperille ei ollut harvinaista. Tässä "välittömässä syklissä" tulokset tulivat saataville 60 sekunnissa. Kuvanlaatu oli kuitenkin erittäin huono, ja elokuvan käyttöikä oli vain muutama kuukausi. Parempien ja nopeampien "instant cycle" -tekniikoiden, kuten digitaalisen radiografian (kuvattu seuraavassa jaksossa), tulo on tehnyt paperiradiografiasta menneisyyden.